Week in the woods

Moikka! Nyt sain aikaseksi katottua nämä kuvat läpi. Olin siis viime viikon meidän mökillä, ensin Lauran, ja sitten Tean kanssa. Sieltä jatkoin vielä muutamaksi päiväksi mummolaan remppaamaan mun toista mökkiä. Oli oikein ihana viikko, löysäilyä, ruuanlaittoa, saunomista ja sen sellasta. Tean kanssa käytiin myös Kuikan lavalla lavatansseissa. Mun mielestä se on sellainen kokemus, että jokaisen suomalaisen pitäis se kokea joskus. Päästiin kuuntelemaan Suvi Teräsniskan keikkaa siinä samalla, ja voin kyllä sanoa nauttineeni tosta illasta. Ja tietty koko viikosta. Viikonloppuna lähdettiin iskän ja papan kanssa katsomaan niitä jokavuotisia Jyväskylän suurajoja, eli NesteOil Rallya. Meidän mummola ja mun tuleva mökki sijoittuvat tosi hyvin siihen Mökkiperän pikataipaleen lähelle. Olin miettinyt että meen semmoselle pellolle missä on makkarakojuja ja paljon porukkaa, ja maksanut siitä sen 18€. Kuitenkin pappa ehdotti että mennään "yhden padon yli ja sitten polkua pitkin" jonnekkin, jolloin kukaan ei kysy pääsylippua ja päästään ilmaiseks. NO.. kuinkas kävikään. Ensinnäkin siellä ei ollut polkua. Vaan sellasta polven korkuista pusikkoa, sen jälkeen päästiin SUOLLE. Miettikää mua hienohelmaa siellä parhaat farkut ja kiva paita päällä, korut kaulassa. Sentään laitoin kumpparit. No suon jälkeen pappa totes että olimme eksyneet. Kierrettiin hakkuuaukioiden, mutalammikoiden, tiheiden koivikoiden ja marjametsien läpi 3km että päästiin vihdoin minuutilleen ajallaan tien viereen.  Sen jälkeen pappa näki siellä sadan metrin päässä järjestyksenvalvojan ja alkoi panikoimaan siitä kun ei olee rahaa mukana sitä lippua varten. Pappa lähti kauas jonkun kuusen juureen kyykkimään, samoin iskä perässä.. samasta syystä. Huomioliivinen kaljupäinen hymysuinen mies tuli multa sitten kyselemään (mulla oli lompakossa juuri se 18€ ) että mitäs porukkaa sitä ollaan. Selitin asian ja mies vaan totesi, että ollaan jonkun paikallisen mailla jossa oli pyydetty, ettei katsojia sinne päästettäisi. Kuitenkin järjestyksenvalvoja päätti käydä kysäsemässä, että saadaanko sinne jäädä. Olihan pappa maanomistajan hyvä ystävä. Lähtiessään hän sitten vielä huomautti, että "Oot sitte varovainen, että jos sieltä auto näyttäis ajavan väärään suuntaan ni juokset sitte ku hullu pois alta!" ja naurahti perään. Totesin asian olevan selvä. Miehen lähdettyä katoin sinne papan ja isän luokse ja huomasin kun puun takaa pilkistää samaan aikaan kaks päätä... On mulla siinäki kaks lasta. Pappa näytti tajunneen myös miten päästään takaisin.. ja säästämällä se 2km kävelyä. Se kilsa takaisin tuntuikin sitten vielä pitkältä, sillä suota se oli, leveitä ojia (joiden yli täytyi hyppiä). Mummulaan päästyäni haisin aivan hyttysmyrkylle ja olin aivan hikimärkä. Kokemus sekin ja nyt hymyilyttää...silloin ei.