21.9.14

HERE WE GO AGAIN.

ktt1

kuva viime syksyltä, mutta se kuvaa tämänhetkistä tunnetilaani aika hyvin

En ole kauheasti tänne blogiin kertonut  ton selkä-prosessin etenemisestä. Mutta ehkä nyt on aika! Huomenna, maanantaina 22.9.14, mun selkä leikataan toistamiseen. Syynä on aivan täsmälleen sama vaiva kuin viimeksi. Siitä mistä kaikki alkoi ja miten prosessi eteni voi lukea tägin "surgery" alta. Eniten infoa löytyy kouluaineeksi kirjoittamastani laajasta kirjoitelmasta joka myös löytyy samasta paikasta. Kaikki oli jo paljon paremmin, kunnes helmikuusta alkaen selkäni kipeytyi uudestaan ja kivut ovat pahentuneet kokoajan. Sovittiin minut viimeksikin leikanneen neurokirurgi Juha Pohjolan kanssa, että minut leikataan nyt äkkiä, että pääsen jatkamaan opiskelujani mahdollisimman pian. Välilevy-leikkauksen lisäksi minut kuitenkin leikataan mitä luultavimmin ensi kesänä uudestaan julkisella puolella. Selkäni luudutetaan ja näin toivottavasti katoavat nikamasiirtymän aiheuttamat kivut. Valitettavasti kyseiseen leikkaukseen on pitkä jono, enkä voi odottaa näillä kivuilla sinne asti ilman että selälle tehdään jotain. Nyt sairaslomaa tulee noin 1,5kk ja ensi kesänä kahdesta kolmeen kuukautta. 

Mutta nyt niistä fiiliksistä. Pää täynnä sekavia ajatuksia. Ensimmäinen leikkaus oli mulle todella iso juttu ja pelkäsin sitä paljon. Nyt kuitenkin tähän saakka on ollut suhteellisen rauhallinen mieli; onhan leikkaus jo tuttu juttu. Tiedän millaisia kipuja odottaa leikkauksen jälkeen ja tiedän, että nykyajan kirurgit osaavat hommansa aika pirun hyvin. Kuitenkin nyt, leikkausta edeltävänä ilta, kaikki ne kaksi vuotta sitten kokemani fiilikset palasivat mieleen. What if? Aina ei mene kaikki kohdalleen ja komplikaatioita syntyy. Mulla on elämässä niin paljon menetettävää. Haluan elää, ja haluan elää terveenä. Kaikista eniten ehkä pelottaa nimenomaan ne leikkauksen komplikaatiot; on aivan mahdollista menettää esimerkiksi jalkojen toimintakyky kokonaan, kun hermojani selkäytimessä sörkitään. Oon aina ollut liikunnallinen, ja nyt taas keväällä määrätty liikuntakielto on syönyt minua sisältä. Haluan liikkua ja pitää huolta terveydestäni. Haluan olla terve. On itsekästä ajatella, että "miksi juuri minä?" kun monella muulla on asiat vielä huonommin. Olen kuitenkin muuten terve, vaikka mitä ihmeellisemmstä vaivoista onkin tässä matkan varrella tullut kärsittyä. Saan asua ihanassa ympäristössä turvallisessa Suomessa, saan opiskella ilmaiseksi, minulla on mahdollisuus ilmaiseen terveydenhoitoon (joka muuten todellakin tulee tarpeeseen, sillä esimerkiksi ensi kesän luudutusleikkauksen hinta yksityisellä on reippaat 18 000€), minulla on maailman ihanimmat ihmiset lähelläni ja saan ilmaista itseäni juuri niikuin haluan. Mun elämä on oikeasti ihanaa. Oon todella onnellinen. Ja siksi juuri pelottaakin, että kaikki voisi murentua hetkessä. Elämällä kun on aika usein taipumusta lyödä turpaan kun sitä vähiten odottaa: Hetken onnellisen ja hyvän kauden jälkeen kaikki romahtaakin ja sitten katsotaan kuka jaksaa nousta sieltä  kuopasta takaisin pinnalle. Onneksi kaikki kuitenkin tuppaa järjestymään ja siihen luotan tälläkin kertaa! 

Tällaisilla sekavilla fiiliksillä siis ensin huomen-aamuna kouluun tekemään historian ja matikan kokeet ja sieltä sitten suoraan kolmeksi Bulevardin klinikalle. Neljältä leikataan ja toivottavasti pääsen tiistai-aamuna kotiin. Nyt peukut pystyyn ja kohti uusia haasteita! :)

8 comments:

  1. Hei Oona!Toivon sulle rohkeutta ja valoisaa mieltä leikkaukseen ja toipumiseen!Kun sairastuin 3.5 vuotta sitten imusolmukesyöpään ,luin että ennusteen kannalta tärkeintä on toiveikas mieli!Silloin päätin etten aio murehtia tulevasta,enkä miettiä ollenkaan huonoja vaihtoehtoja.Täällä sitä vielä porskutetaan..tauti ei ole uusinut.Toivon sillekin rohkeutta!Kaikki menee hyvin..elämäsi on vasta edessä!t.Marjukka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon Marjukka! On hienoa, että olet voittanut syövän. Mekin pidimme täällä sinulle peukkuja :) Terkkuja koko perheelle!

      Delete
  2. Voiii, tsemppiä ihan hirveesti!! <3 Kauheen ikävää että sulla on ollu ongelmia selkäs kanssa :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos! No onhan se vähän, mutta kliseisesti sanottuna: " Se mikä ei tapa, se vahvistaa." ;-)

      Delete
  3. Tsemppiä hirveesti Oona, täällä on peukut pystyssä :) Hei muuten eks sä ollukkin Santorinilla vähän aikaa sitten? Osaatko suositella hotellia :)? -Suski

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana, kiitos Suski! :) Joo olinhan mä. Yövyin Porto Castello -nimisessä hotellissa, 10minuutin automatkan päässä Firan keskustasta. Hotelli oli ihan ok ja hinta-laatu-suhde oli kohdillaan. Todella kovat sängyt, vähän kielitaidoton henkilökunta, mutta saatiin ilmaiset kyydit kentälle ja sieltä pois, ilmaiset aamiaiset ja itse hotelli oli ihan nätti. Vieressä oli oikeastaan yksityinen ranta ja poolin alue oli siisti. Myös tunnin välein kulkeva bussiyhteys Firaan ja sieltä pois oli todella kätevä! En muista hotelleista sitten tiedä, mutta tuo oli meille ihan sopiva! Travel-tägin alla on postauksia sieltä ja osa kuvista on otettu esim viereiseltä rannalta tai poolilta!

      Delete

Kiitos asiallisesta kommentistasi ♥

Layout by Julia E.