23.10.16

KOLMAS KERTA TODEN SANOO

selkä-s (2 of 3)
selkä-s (3 of 3)
selkä-s (1 of 3)

Noniin, selän kanssa on päästy nyt siihen pisteeseen, että minä marssin labran kautta Töölön sairaalan kuudenteen kerrokseen, neurokirran osastolle. Huomenna mun selkään tehdään taas pari viiltoa, ja sen jälkeen vähän kaikkea muutakin, jonka jälkeen mun pitäis olla vihdoin ja viimein loppuelämäkseni terve selkärangan L4/L5 osalta. Niille, jotka ovat hypänneet tän blogin matkaan vähän myöhemmin, infoksi siis että tän 20v tytön selkä on leikattu aiemmin jo kahdesti: 2012 ja 2014. Ne oli vaan perus prolapsileikkauksia, mutta tän vuoden aikana on vihdoin selvinnyt vähän muutakin ja mm. se mikä mulle näitä prolapseja on aiheuttanut. 

Niille, jotka eivät ole lääkäreitä tai lääkäreiksi haluavia, selvennys näihin kuviin tulee tässä: 
-1. kuvassa: musta välilevy ja sen prolapsi, joka painaa selkäytimen hermoja paljon (selkäydin tuo vaalea pystysuora vana keskellä kuvaa). Välilevy on käytännössä kuitenkin jo aika tyhjä, kun se on nyt kolmesti pullistunut ja sitä on aimmissa leikkauksissa jouduttu tyhjentämään vähän. 
-2. kuvassa: terävä luukappale aka. tappajaluupiikki (lääkäreiden mielestä mitä luultavimmin rengasapofyysin avulsio), joka yhtälailla painaa selkäydintä. Jei!
-3. kuvassa: selkäranka ylhäältä katsottuna, josta näkee että kuvan vasemmanpuolista poikkihaaraketta ei käytännössä ole. Tietokonetomografian seuraavissa kuvissa näkyy siitä irronneita säröjä ja palasia. Toisin sanoen se on mäsänä.

Mulla on siis tällä hetkellä selässä okahaarakkeen murtuma, poikkihaarakkeen murtuma, nikamasiirtymä, välilevyprolapsi ja mitä luultavimmin rengasapofyysin avulsio. Mulla on molemmat L5 hermojuuret ahtautuneet. Ilmeisesti leikkauksessa tehdään kaikki tämä: poistetaan kuvassa näkyvä luupiikki, avarretaan L5 hermokanavat, poistetaan välilevy ja sen pullistuma, laitetaan välilevyn tilalle muoviholkki, joka täytetään mun luulla, jota saadaan kun molempiin nikamiin porataan molemmin puolin titaaniruuvit, joilla taas kiinnitetään nikamat yhteensitovat titaanilevyt molemmille puolille selkärankaa. 

Koska oon aivan liian nuori luudutusleikkaukseen, eikä kukaan alunperin edes halunnut leikata mua (koska olen nuorin Suomessa luudutettava), tää homma vähän pelottaa mua. Luotan kyllä lääkäreihin, kun sellaiseksi itsekin haluan, mutta tietäen että pienikin virhe voi mut halvaannuttaa, olo on vähän haavoittuvainen. Kyllä, tätä on odotettu paljon ja siksi olenkin tästä niin innoissani, että olen viimeisen 10 päivän aikana laskenut päiviä ja öitä siihen, että pääsen ylipäätään sairaalaan yöksi odottamaan leikkausta. Ja kyllä, oon niin onnellinen että saan Suomessa tän leikkauksen käytännössä ilmaseks. Oon myös huojentunut, että tää kaikki kipu toivottavasti loppuu ihan just, ja että mun maha saa rauhan vihdoin kun 20 pillerin popsiminen päivässä lakkaa. Huh. Katotaan nyt jos se kolmas kerta toden sanois. Jos ei, lopetan kaikkiin suomen sananlaskuihin uskomisen. 

2 comments:

  1. Hirveästi voimia ja tsemppiä leikkaukseen, toivotaan että kaikki menee hyvin!!

    ReplyDelete
  2. Kuulostaa kyllä ikävältä noi sun selkäprobleemat! Täällä on peukut pystyssä sulle, että leikkaus menee hyvin ja pääset eroon kivuista!! Tsemppiä ♥

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    ReplyDelete

Kiitos asiallisesta kommentistasi ♥

Layout by Julia E.