WANG-MANIA

Kyllä. Minä olin yksi niistä kello kahdeksalta ovien edessä jonottavista ihmisistä. Tosin, en ollut tuonut retkituolia ja kerkesin odottamaan minuutin tai kaksi ovien aukenemista. Jono oli kyllä pitkä, pidempi kuin mitä olin odottanut. Kun pääsin sisään lähdin etsimään kahta suosikkiani vaatteiden joukosta, sillä olin päättänyt etukäteen budjettini ja sen ettei heräteostoksia tehdä. Kuitenkin päästyäni rekkien luo, ne seisoivat tyhjillään. Vieressäni muutama nainen huusi toisilleen että "Se on mun" ja toinen vastasi että kerkesi ensin. En ole sitä tyyppiä että haluaisin, tai edes kehtaisin, alkaa repimään vaatteita toisten kädestä. Ihmettelin myös kun ihmiset kiskoivat hyllyn kaikki vaatekappaleet käteensä ja selasivat sylissään olevien vaatteiden kokoja niin, etteivät muut ihmiset saaneet omaa kokoaan. Tönittiin tuupittiin ja tuijotettiin murhaavasti. Missä ovat käytöstavat?

Mielestäni Sara kuvasi hyvin tekstissään IT'S WANG BITCHEESSS juuri tätä suomalaisten ostohulluutta. Tuote on saatava vain koska siinä lukee WANG, oli se sitten mitä kokoa tahansa. Mulle merkillä ei tässä tapauksessa ollut kauheasti väliä, onhan tuote oikeasti H&M:än vaikka design onkin supersuunnittelijan käsialaa. Tykkään kuitenkin malliston sporttisesta ilmeestä ja kyseiset vaatteet sopisivat hyvin tyyliini. Niimpä päätin vielä etsiä muutamaa vaatekappaletta muualta. 

Menin sovituskoppien ulkopuolelle odottamaan jospa joku kyseistä tuotetta sovittanut ei haluaisikaan ostaa sitä. Kysyin takaisin rekkiin vaatteita kuljettavilta myyjältä mitä kokoa vaate oli ja pian sainkin sovitettavakseni lempparini mallistosta. Ja onneksi sovitin. 40-kiloisille 180cm pitkille malleille vaatteet istuivat todella hyvin, mutta odottakaas vaan kun tällainen normaali kaduntallaaja yritti pukea päälleen scuba-kankaista mekkoa. Juu ei. Kokeilin toista mekkoa ja se jäi hartioiden kohdalta kiinni. Seisoin sovituskopissa kädet korvissa, mekko jumissa ja pieni paniikkikin alkoi iskemään. Tiedättekö sen kun mekko jää johonkin kohtaan jumiin ja se ei liiku ilman toisen ihmisen apua? Pelastakaa mut! Sain kuitenkin taisteltua itseni ulos mekosta ja totesin, etten sitä päälleni uudestaan haluaisi. Muutama vaate kuitenkin istui hyvin (ja olivat jopa oikeasti omaa kokoani..) ja kävelin tyytyväisenä kassalle. Sitten käteeni tuupattiin valtava musta ostoskassi ALEXANDER WANG x H&M -tekstillä. Siis oikeasti melkein kaksineliöinen kassi parille pienelle ostokselle ja yhdelle malliston mustalle henkarille. Niin ja kuitille jossa lukee että tuote on palautettava vuorokauden sisällä jos toivoo saavansa rahansa takaisin. 

Wangin mallisto H&M:lle on hieno ja tyylikäs, ja voisin jopa kuvitella ostavani sieltä muutakin jos tuotteita tulisi lisää, mutta ihmettelen kovasti tätä WANG-maniaa. Gaultier teki kuukausi sitten Lindexille malliston, jota a) myytiin kaikissa Lindexin liikkeissä ja b) tuotiin lisää jos tuotteet loppuivat. Ymmärrän, että rajallisuus tekee tuotteista kuluttajien silmissä enemmän luksusta, mutta missä menee raja jolloin tuotteiden loppuminen kääntyy merkkiä vastaan? Olin kuitenkin kello 8 aamulla Helsingin keskustassa, ja jouduin oikeasti näkemään vaivaa, että sain tuotteet edes testattavaksi niiden loppumisen takia. Entäs ne, jotka työkiireidensä takia missasivat aamun hulinan eivätkä iltapäivällä löytäneet rekeistä kuin tyhjiä henkareita ja muutamat XL-koon vaatteet? 

Olen tyytyväinen ostoksiini; mustaan kropattuun scuba-paitaan WANG-tekstillä (joka ilmeisesti olikin yksi suosituimmista tuotteista) ja mustaan V-aukkoiseen croptoppiin (joka taas taikoo omistajalleen  tissit aivan tyhjästä). Toisaalta oisin kyllä ollut niihin aivan yhtä tyytyväinen, vaikka WANG:in sijasta vaatteissa olisikin lukenut jotain muuta. Kiitokset kuitenkin hyvin markkinoidulle ja toteutetulle kampanjalle, ja sille että H&M tekee yhteistyöprokkiksen joka vuosi uuden suunnittelijan kanssa; pidän vaihtelusta!