Oona Linna
Laaja kirjoitelma
Kestän vielä hetken
Olen hengästynyt ja hymyilen. Kisaohjelmamme
kilpa-cheerleadingin Euroopan-mestaruuskisoissa oli sujunut kohtalaisen hyvin
muutamia pudotuksia lukuun ottamatta. Juoksimme joukkuetoverieni kanssa matolta
pois ja kokoonnuimme valmentajiemme ympärille. Adrenaliini verestäni alkoi vähentyä
ja yhtäkkiä kipu valtasi kehoni. Kipu oli kovinta, mitä olin ikinä kokenut; se
tuntui tappavalta. Jalkani pettivät alta ja huusin tuskasta.
Selkäni oli kipeytynyt pikkuhiljaa
helmikuusta lähtien, ja olin käynyt usealla lääkärillä tutkimuksissa. Selästäni
otettiin lannerangan magneettikuva, mutta kuvassa ei näkynyt mitään normaalista
poikkeavaa. Lääkäri suositteli kahdeksan viikon urheilukieltoa, mutta en
halunnut noudattaa sitä. Cheerleadingissä kisajoukkueeseen valitaan 20 parasta,
ja halusin ehdottomasti kisata Euroopan-mestaruuskisoissa. Harjoittelin
normaalisti, ja olin vaitonainen kivuistani valmentajille. Tilanne alkoi
kärjistyä kesäkuun lopussa lähellä kisoja. Kipu säteili silloin tällöin
jalkoihin ja elämä alkoi muutenkin vaikeutua. Kerroin valmentajilleni juuri
ennen kisoja tilanteeni vakavuudesta, mutta minua ei korvattu: sain kisata!
Kisaohjelman jälkeen en kuitenkaan ajatellut aivan tuolla tavoin. Syytin
itseäni kaikesta ja ihmettelin, mikä sai minut toimimaan niin. Kärsin paljon
juuri kisaohjelman jälkeen, kuukausia sitä ennen, kuukausia sen jälkeen ja nyt.
Välilevyprolapsi, toiselta nimeltään
välilevytyrä, tarkoittaa välilevyn tyhjentymää. Ihmisellä on selkärangassa
nikamia, joiden välissä on välilevyjä jotka kiinnittävät nikamat toisiinsa.
Välilevyt mahdollistavat selkärangan liikkeen ja jakavat selkään kohdistuvaa
kuormitusta tasaisesti. Välilevyprolapsissa välilevyn pehmeä ydin pääsee purkautumaan
jotain reittiä välilevyn säierustomaisen ulkokuoren läpi. Välilevyn sisältämä
neste purkautuu yleensä selkäytimen ympärille, jolloin selänpuoleinen
selkäydinhermon hermojuuri voi ahtautua. Tämä aiheuttaa selkään painemaista
kipua, jonka takia selän lihaksisto jännittyy suojarefleksinä. Lihakset pysyvät
jännittyneinä, jolloin potilas kokee myös kovaa lihaskipua. Jos välilevytyrä on
suuri, voi potilaalla esiintyä puutumista jaloissa, sekä säteilevää iskiaskipua
ala-raajoihin.
Useimmiten välilevynpullistumia
esiintyy keski-iän ylittäneillä aikuisilla. Aikuisilla välilevyprolapsi sulaa
yleensä itsestään pois 6-12 viikon sisällä. Jos potilaalla esiintyy kipuja
vielä tämän jälkeen, voidaan harkita leikkaushoitoa. Lapsilla välilevyprolapseja
esiintyy harvemmin ja ne paranevat usein itsestään. Lasten välilevynpullistumat eivät oikeastaan
koskaan tarvitse leikkaushoitoa, vain noin 1-2 tapausta leikataan vuosittain.
Minä olen toinen niistä.
Päivät, viikot, kuukaudet odottelin
kivun häviämistä eikä mitään tapahtunut. Oikeastaan kipu vain paheni. Päätimme
yhdessä äitini kanssa käydä vielä kerran lääkärissä. Lastenklinikan johtava
ortopedi Pentti Kallio tutki selkäni liikkuvuuden, jalkojeni refleksit sekä
tuntoaistini ympäri kehoa ja lähetti minut sen jälkeen vielä kerran lannerangan
magneettikuvaukseen, sekä seisten otettavaan lannerangan natiivi röntgentutkimukseen.
Muutama päivä kuvausten jälkeen kävin ortopedin vastaanotolla katsomassa
kuviani. Olen huono näyttämään tunteitani julkisesti, joten itkemisen sijaan
aloin nauraa lääkärin näyttäessä kuviani ja puhuessaan leikkauksen
mahdollisuudesta.
Äitini
katsoi minua hölmistyneenä ja niin katsoi ortopedikin. Kuka hullu nauraa, kun
kuulee joutuvansa selkäleikkaukseen? Tutkimme kuvia vielä tarkemmin ja
diagnoosini oli suuri välilevyprolapsi, pieni nikaman liukuma, sekä vanhentunut
rasitusmurtuma. Sain lähetteen vielä muutamalle selän spesialistille, jotta
leikkauksen tarve varmistuisi. Kun pääsimme lääkäriasemalta hissiin äidin
kanssa, kaikki se pelko, järkytys ja suru purkautuivat itkuna. Enää ei
naurattanut.
Selkäkipua ei voi verrata oikein
mihinkään kipuun. Se on aivan erilaista kuin palovamman aiheuttama kipu,
pitkästä kävelystä aiheutuva jalkasärky, paha päänsärky tai hetkellinen kipu
varpaassa sen jälkeen kun olet potkaissut jalkasi vahingossa pöydän jalkaan.
Selkäkipu tuntuu paineelta ja väsymykseltä. Selkää särkee kivuliaan nikaman
kohdalta vihlovana kipuna ja lihaksia jomottaa jatkuvasta rasituksesta.
Selkäkipu saattaa välilevyprolapsi-tapauksissa myös säteillä jalkoihin
vihlovana kipuna, sekä aiheuttaa puutumista esimerkiksi jalkapohjissa. Minulla
jalkoja vihloo harvemmin, mutta puutumista jalkapohjissa ja nivustaipeessa
esiintyy usein.
Selkäkipu vaikeuttaa elämää hyvin paljon:
koulussa tunneilla istuminen on tuskaa, herään aina yöuniltani kun käännän
kylkeä ja pitkät kävelymatkat saavat selän huutamaan tuskasta. Liikuntaa saisin
harrastaa kivun sallimissa rajoissa. En siis voi käytännössä urheilla
ollenkaan, sillä selkäni tulee kaikesta liikunnasta kipeäksi. Selkäkipuni on
kroonistunut, joka tarkoittaa sitä, että minulla jatkuva kipu selässä. Kipu
pahenee ärsyttäessäni sitä, eikä kivuttomia hetkiä ole. Selkäni takia kipukynnykseni
on kuitenkin noussut ja valitan vain jos selkääni sattuu jostain syystä enemmän
kuin yleensä. Pienet kivut eivät tunnu enää missään ja kestän kipua paljon paremmin
kuin ennen.
Suomalaisen
lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen 16.6.2008 asettaman käypä
hoito-suosituksen mukaan on potilaalle ehdotettava leikkausta jos selkä- ja
iskiaskivut ovat jatkuneet yli 12 viikkoa. Ennen sitä kuitenkin yritetään
pärjätä konservatiivisella hoidolla, eli fysioterapialla ja lääkityksellä. Käypä
hoidon mukaan lääkityksenä tulee käyttää parasetamolia ja
tulehduskipulääkkeitä. Tulehduskipulääkkeillä ei kuitenkaan välttämättä ole
lumetta parempaa vaikutusta iskiaspotilailla. Jos lääkkeet eivät auta ja kipu
muuttuu sietämättömäksi, voi potilas päästä päivystyksessä suoraan
leikkaukseen.
Välilevytyrä
voidaan leikata käyttämällä avoleikkaus- tai mikroskooppiavusteista tekniikkaa
tai erilaisia tähystystekniikoita. Välilevytyrää voidaan myös yrittää liuottaa
kemiallisesti kemonukleolyysillä, joka tarkoittaa välilevyn entsymaattista
liottamista. Tutkimuksista on kuitenkin huomattu, että välilevytyrän kirurginen
poisto näyttää tuottavan kliinisesti paremman tuloksen kuin kemonukleolyysi. Käypä
hoidossa kuitenkin suositellaan eniten mikroskooppiavusteista leikkausta, sillä
siinä selkälihasvauriot jäävät pienemmiksi kuin avoleikkauksessa. Leikkauksen
suorittaa ortopediaan tai neurologiaan erikoistunut kirurgi. Leikkauksessa
poistetaan välilevytyrä, joka aiheuttaa hermoille pinnetilan. Hermon toipuessa
jalkojen säteilyoireiden pitäisi helpottua. Leikkauksen
jälkeinen toipuminen on yksilöllistä, ja oireiden korjaantumisnopeus vaihtelee.
Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin kuntoutuksen yksikköön kuuluvat fysioterapiaopiskelijat Esa
Korhonen ja Anna-Riikka Lahdenperä kirjoittivat oppaan lannerangan
välilevyprolapsi-leikkaukseen tuleville. Oppaassa kerrotaan, että
mikroskooppiavusteiseen leikkaukseen menevistä 90% saa leikkauksesta helpotusta
iskiasoireisiin. Leikkauksen yksi suurimmista vaaroista on kuitenkin se,
etteivät selkäkivut välttämättä lopu. Lasten ortopedi Mikko Mattila lupasi
minulle viime käynnilläni hoitaa minut oireettomaksi. Toivon kovasti, että hän
pystyy pitämään lupauksensa; en kestä tällaista kipua pitkään.
Kun
sain tietää välilevyprolapsini leikkaustarpeesta, avasin internetin ja
googlasin. Pyysin myös äitiä konsultoimaan kollegoitaan ja keskustelin kolmen
eri lääkärini kanssa eri vaihtoehdoista. Päädyimme mikroskooppiavusteiseen
leikkaukseen, jossa selkään tehdään noin kolmen sentin mittainen selkärangan
myötäinen viilto. Mattilan vastaanotolla kävin viime torstaina ja hän innostui
pullistumani valtavasta koosta ja sanoi, ettei ollut nähnyt mitään vastaavaa
ikinä. Hän suhtautui asiaan hyvin positiivisesti ja innokkaasti ja sai minunkin
mielialani muuttumaan iloisemmaksi. Hän toivoi, että pääsisi leikkaamaan
selkääni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsen leikkaukseen kuukauden
sisällä, ja olen ensimmäistä kertaa innoissani. Lääkärit ovat voittaneet
luottamukseni puolelleen ja uskon, että leikkaus sujuu hyvin. En pelkää
leikkausta vaan sen jälkeen tulevaa vaikeaa aikaa, joka on täynnä
fysioterapiakäyntejä ja kivuliaita sängystä-ylösnousu harjoitteita. Minulla on kuitenkin
jo toivoa paranemiseni suhteen!
Korhosen
ja Lahdenperän oppaassa on keskitytty hyvin paljon leikkauksen jälkeiseen
harjoitteluun. Toipumisen kestossa on hyvin paljon yksilöllisiä eroja, mutta
4-6 viikon kuluessa olisi ainakin yritettävä aloittaa aktiivinen ja
intensiivinen harjoittelu, sillä se vähentää kipua ja parantaa potilaiden
toimintakykyä sekä ehkäisee uusintaleikkauksien tarvetta. Tärkeää on, että
leikkauksen jälkeen selän kuormitusta ja harjoittelua lisätään vähitellen. Kolmen
ensimmäisen viikon aikana tulisi välttää yli kuusi kiloa painavien esineiden
nostelua ja kantamista, selän voimakkaita kiertoja sekä pitkiä istumis-aikoja.
Leikkauksen
jälkeen potilaat pysyvät sairaalan osastoilla 1-4 päivää ja harjoittelevat
yhdessä fysiatrien kanssa sängystä ylösnousemista ja hidasta kävelyä. Tämä
vaihe ahdistaa ja pelottaa minua eniten. En pysty ajattelemaan tilannetta
itkemättä. On vaikeaa ja ahdistavaa ajatella, ettei pystyisi itse nousemaan
sängystä, käymään yksin vessassa tai kävelemään portaita ilman tukea. On
pelottavaa miettiä, ettei pysty tekemään mitään ilman apua. Joudun myös olemaan
koulusta pois 5-8 viikkoa. Itsenäisesti tehtävät koulutyöt ja yksinäisyys
masentavat; toivon kovasti että edes muutama ystäväni tulisi katsomaan minua
sairaalaan tai kotiini.
Minulla
on huono itsekuri ja minua ahdistaa se etten aina välttämättä jaksa tai muista
fysioterapeutin minulle määräämiä liikkeitä. Paranemiseni on kuitenkin
liikkeiden varassa ja tietynlaisia liikkeitä täytyy tehdä useita kertoja
päivässä ja monen viikon ajan. Mitä jos en jaksa? Mitä jos en muista? Koko
leikkaus on silloin tehty turhaan. Kaikki tämä on nyt minun vastuullani, mutta
en ole varma olenko valmis kantamaan tämän suuruista vastuuta yksin. Pelkään
vastuuta itsestäni.
Olen
urheillut koko elämäni ja viime heinäkuussa tuli ensimmäistä kertaa pitkä
pysähdys. Olen ollut liikuntakiellossa siitä lähtien ja minulla on kokoajan
hieman tyhjä olo; kaipaan urheilua. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsen aloittamaan
nopeatempoisen urheilun jo kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta ja sitä odotan
paljon! Pelkään tällä hetkellä kerääväni vyötärölleni kiloja, sillä en voi
polttaa ylimääräisiä kaloreitani urheilun muodossa. Itsetuntoni alkaa
pikkuhiljaa huonontua, sillä ahdistun nähdessäni peilikuvani vain kasvavan ja
kasvavan. Ryhtini huononee, sillä lihaksistoni on surkastunut. Korhosen ja
Lahdenperän oppaassa korostettiin hyvän ryhdin tärkeyttä paranemisvaiheessa,
mutta miten minun pitäisi pitää hyvää ryhtiä jos lihakseni eivät sitä
puolestani kykene tekemään?
Minut
leikataan kuukauden sisällä. Olen kuullut ”Kyllä se hyvin menee”-lauseen
luultavasti kaikilta ystäviltäni. Kaikki kaverini kyselevät kuulumisiani ja
minulta kysytään usein pelottaako minua. Vastaan aina kaikille, ettei minua
pelota. Mutta se on totuus. Tiedän, että minun selkäni leikkaava lääkäri on
yksi Suomen parhaista ja tiedän, että olen hyvissä käsissä. Minulla ei ole
mitään syytä pelätä, mutta silti kaikki ystäväni kyselevät minulta leikkauksen
riskeistä ja kuolevaisuusprosenteista. En halua tietää niistä, en halua
ajatella leikkauksen negatiivisia puolia. Minulle on tärkeintä, että pääsen
leikkaukseen, jossa minulla on mahdollisuus parantua. Ei minua kiinnosta
tulenko leikkauksesta elävänä takaisin vai en, sillä jos kuolen leikkaukseen,
en tiedosta sitä itse. Minulle siis ainoa vaihtoehto on tulla leikkaussalista
elävänä takaisin. Olen elänyt elämäni hyvin; olen rakastanut ja olen tullut
rakastetuksi, joten miksi pelkäisin kuolemaa? Vähemmän pelkään kuolemaa, kuin
sitä, että tulisin leikkauksesta yhtä kipeänä takaisin.
Lähteet:
Duodecim 10/2005:
Selkäkirurgian vaikuttavuus
Heikki Österman, Teija Lund,
Kalevi Österman ja Jyrki Kankare
Duodecim 6/2008:
Iskiaskivunhoito
Jaro Karppinen, Jukka-Pekka Kouri,
Olavi Airaksinen ja Seppo Seitsalo
Käypä hoito:
Alaselkäsairaudet: 16.6.2008
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen
Fysiatriyhdistyksen asettama.
Pohjoispohjanmaan
sairaanhoitopiirin kuntoutuksen yksikköön kuuluvat fysioterapiaopiskelijat
Korhonen Esa & Lahdenperä Anna-Riikka: Lannerangan välilevyprolapsi: Opas
leikkaukseen tuleville.
kirjotelma on tosi mahtava ja kuvailee tosi hyvin sun omaa kokemusta !! toivotan sulle tosi paljon tsemppiä ja voimia leikkkaukseen ja sen jälkeiseen kuntoutukseen! you can do it ! :)
ReplyDeletevoi ihana kiitos ! tällasta palautetta on aina kiva saada :)
DeleteTos on parempi otsikko ku siin sun aikasemmas versios ! :)
ReplyDeletejoo niin on, mut en oo oikein tyytyväinen tohonkaa XD
DeleteMulla on alkanu lonkka/lonkan seutu sattuu ku esim venyttelen tai teen arabialaist tai hyppyi tai jotain vaastaavaa. Luulen et se alko siit ku aloin tekee puolvolttii. Nyt on ollu kipee n. 3kk ja enää ei satu niin paljoo onneks. Kannattaisko mun pitää pientä taukoo? Käytii fysioterapeutil mut yhen toisen jutun takii ja siin sit samal kysyin tost lonkast nii ne sano et se varmaa paranee sit ajan kanssa ja näi. En haluis olla tekemättä tiettyi juttui ku haluun kehittyy koko ajan ja tehä kaikkee :/ ei kai tää mitää nii vakavaa oo vai?
ReplyDeleteMut hirveesti tsemppii sulle!!
voi ei, toi on tosi harmillista ! mun mielestä sun kannattais käydä lääkärissä ton lonkan takia ja ne lähettää sut sitte eteenpäin esim. johonki kuvaukseen tai fyssarille. ne osaa tosi hyvin neuvoo, mutta yleensä ne kyllä tykkää urheilukieltoaki antaa...mut se on vaan sun omaks parhaakses, mä en sitä kuunnellu ja katos miten kävi...mieluummin oot muutaman viikon reeneistä pois ja sitte palaat paremmassa kunnossa takasin, ko että kärsit siitä pitkää ja lopulta se menee vakavaks! elikkä mun neuvo on, että käyt lääkärissä ja sitte vähän sen pohjalta mietit, että miten haluut toimia ! :) kiitos kovasti ja tsemppiä sullekki, toivottavasti saat sen lonkan kuntoon :)
Deletehan älyttömän hyvä kirjotus! Paljon tsemppii ja toivottavasti kuntoutus menee hyvin!
ReplyDeletekiitos :) !
DeleteOllaan kaikki sun tukena ja varmasti tullaan viihdyttämään sua ettet oo yksinäinen!!! Ja lähetellään tottakai sulle miljoonia viestejä bosslife 98:ssa :D Tosi hyvä kirjotus! tsemppiä oona :)
ReplyDeletevoi ihana lellen :D kiitos kiitos <3
Deletepaaljon tsemppii oona! :-) oot vahvimpia ihmisiä ketä tiiän tai ainaski vaikutat sellaselta, joten oon 100% varma, että kaikki menee hyvin! tsemppiä!
ReplyDeletevoi kiitos ihana <3 voi ku tietäsinki kuka oot ! :D
DeleteAsiallista tekstiä, huomaa, että oot oikeasti paneutunut tämän kirjoittamiseen.
ReplyDeletejep :)
Delete