14.11.12

skippaa jos ei kiinnosta ! ;)


Oona Linna
Laaja kirjoitelma


Kestän vielä hetken

            Olen hengästynyt ja hymyilen. Kisaohjelmamme kilpa-cheerleadingin Euroopan-mestaruuskisoissa oli sujunut kohtalaisen hyvin muutamia pudotuksia lukuun ottamatta. Juoksimme joukkuetoverieni kanssa matolta pois ja kokoonnuimme valmentajiemme ympärille. Adrenaliini verestäni alkoi vähentyä ja yhtäkkiä kipu valtasi kehoni. Kipu oli kovinta, mitä olin ikinä kokenut; se tuntui tappavalta. Jalkani pettivät alta ja huusin tuskasta.
            Selkäni oli kipeytynyt pikkuhiljaa helmikuusta lähtien, ja olin käynyt usealla lääkärillä tutkimuksissa. Selästäni otettiin lannerangan magneettikuva, mutta kuvassa ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Lääkäri suositteli kahdeksan viikon urheilukieltoa, mutta en halunnut noudattaa sitä. Cheerleadingissä kisajoukkueeseen valitaan 20 parasta, ja halusin ehdottomasti kisata Euroopan-mestaruuskisoissa. Harjoittelin normaalisti, ja olin vaitonainen kivuistani valmentajille. Tilanne alkoi kärjistyä kesäkuun lopussa lähellä kisoja. Kipu säteili silloin tällöin jalkoihin ja elämä alkoi muutenkin vaikeutua. Kerroin valmentajilleni juuri ennen kisoja tilanteeni vakavuudesta, mutta minua ei korvattu: sain kisata! Kisaohjelman jälkeen en kuitenkaan ajatellut aivan tuolla tavoin. Syytin itseäni kaikesta ja ihmettelin, mikä sai minut toimimaan niin. Kärsin paljon juuri kisaohjelman jälkeen, kuukausia sitä ennen, kuukausia sen jälkeen ja nyt.
            Välilevyprolapsi, toiselta nimeltään välilevytyrä, tarkoittaa välilevyn tyhjentymää. Ihmisellä on selkärangassa nikamia, joiden välissä on välilevyjä jotka kiinnittävät nikamat toisiinsa. Välilevyt mahdollistavat selkärangan liikkeen ja jakavat selkään kohdistuvaa kuormitusta tasaisesti. Välilevyprolapsissa välilevyn pehmeä ydin pääsee purkautumaan jotain reittiä välilevyn säierustomaisen ulkokuoren läpi. Välilevyn sisältämä neste purkautuu yleensä selkäytimen ympärille, jolloin selänpuoleinen selkäydinhermon hermojuuri voi ahtautua. Tämä aiheuttaa selkään painemaista kipua, jonka takia selän lihaksisto jännittyy suojarefleksinä. Lihakset pysyvät jännittyneinä, jolloin potilas kokee myös kovaa lihaskipua. Jos välilevytyrä on suuri, voi potilaalla esiintyä puutumista jaloissa, sekä säteilevää iskiaskipua ala-raajoihin.
            Useimmiten välilevynpullistumia esiintyy keski-iän ylittäneillä aikuisilla. Aikuisilla välilevyprolapsi sulaa yleensä itsestään pois 6-12 viikon sisällä. Jos potilaalla esiintyy kipuja vielä tämän jälkeen, voidaan harkita leikkaushoitoa. Lapsilla välilevyprolapseja esiintyy harvemmin ja ne paranevat usein itsestään.  Lasten välilevynpullistumat eivät oikeastaan koskaan tarvitse leikkaushoitoa, vain noin 1-2 tapausta leikataan vuosittain. Minä olen toinen niistä.
            Päivät, viikot, kuukaudet odottelin kivun häviämistä eikä mitään tapahtunut. Oikeastaan kipu vain paheni. Päätimme yhdessä äitini kanssa käydä vielä kerran lääkärissä. Lastenklinikan johtava ortopedi Pentti Kallio tutki selkäni liikkuvuuden, jalkojeni refleksit sekä tuntoaistini ympäri kehoa ja lähetti minut sen jälkeen vielä kerran lannerangan magneettikuvaukseen, sekä seisten otettavaan lannerangan natiivi röntgentutkimukseen. Muutama päivä kuvausten jälkeen kävin ortopedin vastaanotolla katsomassa kuviani. Olen huono näyttämään tunteitani julkisesti, joten itkemisen sijaan aloin nauraa lääkärin näyttäessä kuviani ja puhuessaan leikkauksen mahdollisuudesta.  
Äitini katsoi minua hölmistyneenä ja niin katsoi ortopedikin. Kuka hullu nauraa, kun kuulee joutuvansa selkäleikkaukseen? Tutkimme kuvia vielä tarkemmin ja diagnoosini oli suuri välilevyprolapsi, pieni nikaman liukuma, sekä vanhentunut rasitusmurtuma. Sain lähetteen vielä muutamalle selän spesialistille, jotta leikkauksen tarve varmistuisi. Kun pääsimme lääkäriasemalta hissiin äidin kanssa, kaikki se pelko, järkytys ja suru purkautuivat itkuna. Enää ei naurattanut.
            Selkäkipua ei voi verrata oikein mihinkään kipuun. Se on aivan erilaista kuin palovamman aiheuttama kipu, pitkästä kävelystä aiheutuva jalkasärky, paha päänsärky tai hetkellinen kipu varpaassa sen jälkeen kun olet potkaissut jalkasi vahingossa pöydän jalkaan. Selkäkipu tuntuu paineelta ja väsymykseltä. Selkää särkee kivuliaan nikaman kohdalta vihlovana kipuna ja lihaksia jomottaa jatkuvasta rasituksesta. Selkäkipu saattaa välilevyprolapsi-tapauksissa myös säteillä jalkoihin vihlovana kipuna, sekä aiheuttaa puutumista esimerkiksi jalkapohjissa. Minulla jalkoja vihloo harvemmin, mutta puutumista jalkapohjissa ja nivustaipeessa esiintyy usein.
            Selkäkipu vaikeuttaa elämää hyvin paljon: koulussa tunneilla istuminen on tuskaa, herään aina yöuniltani kun käännän kylkeä ja pitkät kävelymatkat saavat selän huutamaan tuskasta. Liikuntaa saisin harrastaa kivun sallimissa rajoissa. En siis voi käytännössä urheilla ollenkaan, sillä selkäni tulee kaikesta liikunnasta kipeäksi. Selkäkipuni on kroonistunut, joka tarkoittaa sitä, että minulla jatkuva kipu selässä. Kipu pahenee ärsyttäessäni sitä, eikä kivuttomia hetkiä ole. Selkäni takia kipukynnykseni on kuitenkin noussut ja valitan vain jos selkääni sattuu jostain syystä enemmän kuin yleensä. Pienet kivut eivät tunnu enää missään ja kestän kipua paljon paremmin kuin ennen.
             Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen 16.6.2008 asettaman käypä hoito-suosituksen mukaan on potilaalle ehdotettava leikkausta jos selkä- ja iskiaskivut ovat jatkuneet yli 12 viikkoa. Ennen sitä kuitenkin yritetään pärjätä konservatiivisella hoidolla, eli fysioterapialla ja lääkityksellä. Käypä hoidon mukaan lääkityksenä tulee käyttää parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä. Tulehduskipulääkkeillä ei kuitenkaan välttämättä ole lumetta parempaa vaikutusta iskiaspotilailla. Jos lääkkeet eivät auta ja kipu muuttuu sietämättömäksi, voi potilas päästä päivystyksessä suoraan leikkaukseen.
Välilevytyrä voidaan leikata käyttämällä avoleikkaus- tai mikroskooppiavusteista tekniikkaa tai erilaisia tähystystekniikoita. Välilevytyrää voidaan myös yrittää liuottaa kemiallisesti kemonukleolyysillä, joka tarkoittaa välilevyn entsymaattista liottamista. Tutkimuksista on kuitenkin huomattu, että välilevytyrän kirurginen poisto näyttää tuottavan kliinisesti paremman tuloksen kuin kemonukleolyysi. Käypä hoidossa kuitenkin suositellaan eniten mikroskooppiavusteista leikkausta, sillä siinä selkälihasvauriot jäävät pienemmiksi kuin avoleikkauksessa. Leikkauksen suorittaa ortopediaan tai neurologiaan erikoistunut kirurgi. Leikkauksessa poistetaan välilevytyrä, joka aiheuttaa hermoille pinnetilan. Hermon toipuessa jalkojen säteilyoireiden pitäisi helpottua. Leikkauksen jälkeinen toipuminen on yksilöllistä, ja oireiden korjaantumisnopeus vaihtelee.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntoutuksen yksikköön kuuluvat fysioterapiaopiskelijat Esa Korhonen ja Anna-Riikka Lahdenperä kirjoittivat oppaan lannerangan välilevyprolapsi-leikkaukseen tuleville. Oppaassa kerrotaan, että mikroskooppiavusteiseen leikkaukseen menevistä 90% saa leikkauksesta helpotusta iskiasoireisiin. Leikkauksen yksi suurimmista vaaroista on kuitenkin se, etteivät selkäkivut välttämättä lopu. Lasten ortopedi Mikko Mattila lupasi minulle viime käynnilläni hoitaa minut oireettomaksi. Toivon kovasti, että hän pystyy pitämään lupauksensa; en kestä tällaista kipua pitkään.
Kun sain tietää välilevyprolapsini leikkaustarpeesta, avasin internetin ja googlasin. Pyysin myös äitiä konsultoimaan kollegoitaan ja keskustelin kolmen eri lääkärini kanssa eri vaihtoehdoista. Päädyimme mikroskooppiavusteiseen leikkaukseen, jossa selkään tehdään noin kolmen sentin mittainen selkärangan myötäinen viilto. Mattilan vastaanotolla kävin viime torstaina ja hän innostui pullistumani valtavasta koosta ja sanoi, ettei ollut nähnyt mitään vastaavaa ikinä. Hän suhtautui asiaan hyvin positiivisesti ja innokkaasti ja sai minunkin mielialani muuttumaan iloisemmaksi. Hän toivoi, että pääsisi leikkaamaan selkääni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsen leikkaukseen kuukauden sisällä, ja olen ensimmäistä kertaa innoissani. Lääkärit ovat voittaneet luottamukseni puolelleen ja uskon, että leikkaus sujuu hyvin. En pelkää leikkausta vaan sen jälkeen tulevaa vaikeaa aikaa, joka on täynnä fysioterapiakäyntejä ja kivuliaita sängystä-ylösnousu harjoitteita. Minulla on kuitenkin jo toivoa paranemiseni suhteen!
Korhosen ja Lahdenperän oppaassa on keskitytty hyvin paljon leikkauksen jälkeiseen harjoitteluun. Toipumisen kestossa on hyvin paljon yksilöllisiä eroja, mutta 4-6 viikon kuluessa olisi ainakin yritettävä aloittaa aktiivinen ja intensiivinen harjoittelu, sillä se vähentää kipua ja parantaa potilaiden toimintakykyä sekä ehkäisee uusintaleikkauksien tarvetta. Tärkeää on, että leikkauksen jälkeen selän kuormitusta ja harjoittelua lisätään vähitellen. Kolmen ensimmäisen viikon aikana tulisi välttää yli kuusi kiloa painavien esineiden nostelua ja kantamista, selän voimakkaita kiertoja sekä pitkiä istumis-aikoja.
Leikkauksen jälkeen potilaat pysyvät sairaalan osastoilla 1-4 päivää ja harjoittelevat yhdessä fysiatrien kanssa sängystä ylösnousemista ja hidasta kävelyä. Tämä vaihe ahdistaa ja pelottaa minua eniten. En pysty ajattelemaan tilannetta itkemättä. On vaikeaa ja ahdistavaa ajatella, ettei pystyisi itse nousemaan sängystä, käymään yksin vessassa tai kävelemään portaita ilman tukea. On pelottavaa miettiä, ettei pysty tekemään mitään ilman apua. Joudun myös olemaan koulusta pois 5-8 viikkoa. Itsenäisesti tehtävät koulutyöt ja yksinäisyys masentavat; toivon kovasti että edes muutama ystäväni tulisi katsomaan minua sairaalaan tai kotiini.
Minulla on huono itsekuri ja minua ahdistaa se etten aina välttämättä jaksa tai muista fysioterapeutin minulle määräämiä liikkeitä. Paranemiseni on kuitenkin liikkeiden varassa ja tietynlaisia liikkeitä täytyy tehdä useita kertoja päivässä ja monen viikon ajan. Mitä jos en jaksa? Mitä jos en muista? Koko leikkaus on silloin tehty turhaan. Kaikki tämä on nyt minun vastuullani, mutta en ole varma olenko valmis kantamaan tämän suuruista vastuuta yksin. Pelkään vastuuta itsestäni.
Olen urheillut koko elämäni ja viime heinäkuussa tuli ensimmäistä kertaa pitkä pysähdys. Olen ollut liikuntakiellossa siitä lähtien ja minulla on kokoajan hieman tyhjä olo; kaipaan urheilua. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsen aloittamaan nopeatempoisen urheilun jo kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta ja sitä odotan paljon! Pelkään tällä hetkellä kerääväni vyötärölleni kiloja, sillä en voi polttaa ylimääräisiä kaloreitani urheilun muodossa. Itsetuntoni alkaa pikkuhiljaa huonontua, sillä ahdistun nähdessäni peilikuvani vain kasvavan ja kasvavan. Ryhtini huononee, sillä lihaksistoni on surkastunut. Korhosen ja Lahdenperän oppaassa korostettiin hyvän ryhdin tärkeyttä paranemisvaiheessa, mutta miten minun pitäisi pitää hyvää ryhtiä jos lihakseni eivät sitä puolestani kykene tekemään?
Minut leikataan kuukauden sisällä. Olen kuullut ”Kyllä se hyvin menee”-lauseen luultavasti kaikilta ystäviltäni. Kaikki kaverini kyselevät kuulumisiani ja minulta kysytään usein pelottaako minua. Vastaan aina kaikille, ettei minua pelota. Mutta se on totuus. Tiedän, että minun selkäni leikkaava lääkäri on yksi Suomen parhaista ja tiedän, että olen hyvissä käsissä. Minulla ei ole mitään syytä pelätä, mutta silti kaikki ystäväni kyselevät minulta leikkauksen riskeistä ja kuolevaisuusprosenteista. En halua tietää niistä, en halua ajatella leikkauksen negatiivisia puolia. Minulle on tärkeintä, että pääsen leikkaukseen, jossa minulla on mahdollisuus parantua. Ei minua kiinnosta tulenko leikkauksesta elävänä takaisin vai en, sillä jos kuolen leikkaukseen, en tiedosta sitä itse. Minulle siis ainoa vaihtoehto on tulla leikkaussalista elävänä takaisin. Olen elänyt elämäni hyvin; olen rakastanut ja olen tullut rakastetuksi, joten miksi pelkäisin kuolemaa? Vähemmän pelkään kuolemaa, kuin sitä, että tulisin leikkauksesta yhtä kipeänä takaisin.





Lähteet:

Duodecim 10/2005: Selkäkirurgian vaikuttavuus
                                    Heikki Österman, Teija Lund, Kalevi Österman ja Jyrki Kankare
Duodecim 6/2008: Iskiaskivunhoito
            Jaro Karppinen, Jukka-Pekka Kouri, Olavi Airaksinen ja Seppo Seitsalo
Käypä hoito: Alaselkäsairaudet: 16.6.2008
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama.
Pohjoispohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntoutuksen yksikköön kuuluvat fysioterapiaopiskelijat Korhonen Esa & Lahdenperä Anna-Riikka: Lannerangan välilevyprolapsi: Opas leikkaukseen tuleville.

14 comments:

  1. kirjotelma on tosi mahtava ja kuvailee tosi hyvin sun omaa kokemusta !! toivotan sulle tosi paljon tsemppiä ja voimia leikkkaukseen ja sen jälkeiseen kuntoutukseen! you can do it ! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi ihana kiitos ! tällasta palautetta on aina kiva saada :)

      Delete
  2. Tos on parempi otsikko ku siin sun aikasemmas versios ! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. joo niin on, mut en oo oikein tyytyväinen tohonkaa XD

      Delete
  3. Mulla on alkanu lonkka/lonkan seutu sattuu ku esim venyttelen tai teen arabialaist tai hyppyi tai jotain vaastaavaa. Luulen et se alko siit ku aloin tekee puolvolttii. Nyt on ollu kipee n. 3kk ja enää ei satu niin paljoo onneks. Kannattaisko mun pitää pientä taukoo? Käytii fysioterapeutil mut yhen toisen jutun takii ja siin sit samal kysyin tost lonkast nii ne sano et se varmaa paranee sit ajan kanssa ja näi. En haluis olla tekemättä tiettyi juttui ku haluun kehittyy koko ajan ja tehä kaikkee :/ ei kai tää mitää nii vakavaa oo vai?

    Mut hirveesti tsemppii sulle!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi ei, toi on tosi harmillista ! mun mielestä sun kannattais käydä lääkärissä ton lonkan takia ja ne lähettää sut sitte eteenpäin esim. johonki kuvaukseen tai fyssarille. ne osaa tosi hyvin neuvoo, mutta yleensä ne kyllä tykkää urheilukieltoaki antaa...mut se on vaan sun omaks parhaakses, mä en sitä kuunnellu ja katos miten kävi...mieluummin oot muutaman viikon reeneistä pois ja sitte palaat paremmassa kunnossa takasin, ko että kärsit siitä pitkää ja lopulta se menee vakavaks! elikkä mun neuvo on, että käyt lääkärissä ja sitte vähän sen pohjalta mietit, että miten haluut toimia ! :) kiitos kovasti ja tsemppiä sullekki, toivottavasti saat sen lonkan kuntoon :)

      Delete
  4. han älyttömän hyvä kirjotus! Paljon tsemppii ja toivottavasti kuntoutus menee hyvin!

    ReplyDelete
  5. Ollaan kaikki sun tukena ja varmasti tullaan viihdyttämään sua ettet oo yksinäinen!!! Ja lähetellään tottakai sulle miljoonia viestejä bosslife 98:ssa :D Tosi hyvä kirjotus! tsemppiä oona :)

    ReplyDelete
  6. paaljon tsemppii oona! :-) oot vahvimpia ihmisiä ketä tiiän tai ainaski vaikutat sellaselta, joten oon 100% varma, että kaikki menee hyvin! tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos ihana <3 voi ku tietäsinki kuka oot ! :D

      Delete
  7. Asiallista tekstiä, huomaa, että oot oikeasti paneutunut tämän kirjoittamiseen.

    ReplyDelete

Kiitos asiallisesta kommentistasi ♥

Layout by Julia E.