SANTORINI-GREECE-PART 2

Istuimme taas Monan kanssa rämisevän minibussin pomppivan pehmeillä penkeillä ja odotimme bussin lähtöä kohti Santorinin pääkaupunkia, Firaa. Juuri ennen lähtöä sisään ryntäsi vielä kaksi nuorta naista. Ajomatkan ajan katselin ulos minibussin avonaisesta ikkunasta ja yritin kuivattaa uima-altaan suolavedestä märkiä hiuksiani tuulen avulla. Samalla kuuntelin näiden nuorten naisten keskustelua englanniksi. Ihan selviä brittejä. Oisipa sellainen kaunis ihana aksentti. Bussista noustuamme sanoin Monalle kuinka paljon rakastankaan brittiaksenttia. Mona taas totesi, ettei voi sietää sitä. Hmm. 

Unohdimme naiset ja suuntasimme perinteiseen kreikkalaiseen ravintolaan syömään. En ikinä Suomessa syö kreikkalaista salaattia, sillä se on vaan yleensä niin teennäisen makuista. Olen oppinut kiertämään ne kaukaa. Sinä tiistai-iltana kuitenkin teki mieli jotain raikasta ruokaa, joten päätin kokeilla. Oon aivan varma, että maailmani mullistui juuri sinä iltana. Kaikki kasvikset oli kasvatettu Santorinilla, ja fetakin oli jotain aivan tottumuksistani poikkeavaa. En ole elämässäni syönyt niin makeita sipuleita ja tomaatitkin melkeimpä sulivat suussa. Ja se feta; Tuon maun jälkeen en enää ikinä suostu syömään niitä Apetinan kuutioita.

Joimme jälleen fiinisti valkoviinilasilliset ruuan kanssa ja laskimme tipin tarkan summan. Hymyilimme tarjoilijalle ja kiiruhdimme paikallisbussiin jonka piti viedä meidät Santorinin toiseen isoon kaupunkiin: Kamariin. Kamarissa Monan kampaajan (luottolähde) mukaan piti olla villi yöelämä, mutta paikalle päästyämme löysimme vain vieri-viereen pystytettyjä rantabaareja. Hetken istuskelun jälkeen molempien maha kouraisi ja totesimme toisillemme että taisi ilta loppua lyhyeen. Firaan palattuamme olo oli molemmilla kuitenkin jo hieman parempi ja pian löysimmekin itsemme istumasta pienestä tynnyrinmuotoisesta baarista iloisten 13-60 -vuotiaiden ympäröimänä. 

Istuin selkä oveen päin, mutta kuulin pian tutun brittiaksentin ja kääntyessäni näin samassa hotellissa meidän kanssa yöpyvät naiset. Britit tulivatkin pian puhumaan meille ja ujon alun ja parin oudon "ouzon" jälkeen kaveerasimme jo kuin vanhat tutut. Georgia ja Rosie kertoivat seikkailuistaan Kreikan saaristossa ja uteliaina kuuntelimme tarinoita Monan kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että tytöt olivat saman ikäisiä kuin me ja asuivat Lontoossa. He olivat googlailleet Santorinin yöelämää ja veivät meidät pitkäksi venyvän yön aikana minne milloinkin. Viiden aikaan aamulle löysimme yhdessä taksitolpan (ja pizzapaikan..) ja selvisimme hyvin omiin sänkyihimme nukkumaan. Olimme sopineet näkevämme toisemme aamupalalla, mutta kellon lyödessä 10.30 aamulla arvelimme Monan kanssa uusien ystäviemme nukkuneen pommiin. Muutaman leipäpalan ja tiivistemehun jälkeen mekin raahauduimme omaan viileään huoneeseemme ja nukuimme iltapäivän puolelle.